Elämme mielenkiintoisia aikoja Russiuksen kanssa, mikä nyt on ihan pysyvä olotila russipiireissä, toki. Jokatapauksessa se paniikki joka aikoinaan ajoi ponia eteenpäin, näyttää kadonneen ihan saharaan, poniusta saa vääntää käääntää niin ja noin ja vaikka väärinpäin, eikä se hätkähdä laisin. Tähän on pyritty, mutta samalla hommaan on tullut uusia piirteitä. Esim eteenpäin pyytävä apu, ihan uusi juttu, ei ole tarvittu tähän asti. Samaten kun pelko ei tahmaa ponia niin se ehtii mietiskellä että onkos tässä jotain järkeä tässä touhussa, miksi arvonsa tunteva ponius kuljettaisi ihmistä läpi erinäisten figyyrien ? Eli aina vaan ratsastajan on syytö osata hommansa, tai ainakin äkkiä saisi oppia ... ratsastamaan. 

20150929_085921.jpg